Kissapeto ja loikkiva lihapala #1: Kani ja Koira

Ensimmäinen rauhan hetki nykyisellä kokoonpanolla 9.8.2015

Meiltä kysellään usein, miten ihmeessä me pärjätään tällaisella kokoonpanolla kun sekä saaliit että saalistajat kulkevat vapaasti keskenään päivät pitkät. Välillä ihmettelen samaa itsekin..

Kun talossa on metsästysviettinen koira, kissanpentu joka jahtaa ylipäänsä kaikkea liikkuvaa sekä kilon kokoinen, itsesuojeluvaistosta tietämätön pupujussi joka käyttää edellämainittuja otuksia hyppyesteinä, ei eläinlauman sisäinen yhteisymmärrys ole ihan itsestäänselvyys. Kun tähän lisätään koiran tolkuton hoivavietti kaikkea pientä ja liikkuvaa kohtaan ja satunnaisesti vielä pari kappaletta hoitokissoja jotka ovat tottuneet kirjaimellisesti syömään samanlaisia pitkäkorvia välipalaksi, ei yhdistelmä ole mitenkään helpoimmasta päästä. Me kuitenkin ollaan selvitty tilanteesta kohtalaisen kivuttomasti. Selostan tähän meidän toimintatavat tässä totutusoperaatiossa kohta kohdalta, jospa joku muukin niistä hyötyisi. Kaikki tavat eivät tietenkään sovi kaikille, ja joskus tällaisen ryhmä rämän yhdistäminen ei onnistu ollenkaan kaikista menetelmistä ja totutuksista huolimatta. Myös meillä on kyllä kokemusta tilanteesta kun mikään ei toiminut, siitä lisää joskus myöhemmin. Tässä kuitenkin meidän tapa kun kaikki meni hyvin.

Heti alkuun täytyy korostaa paria asiaa jotka on aina otettava huomioon vastaavissa tilanteissa. Ensinnäkin, Purpu on tottunut kissoihin ja koiriin jo synnyinkodissaan eikä säiky innokkaampiakaan tervehdyksiä. Siksi ei ollut niin vaarallista vaikka Isla pääsikin välillä yllättämään kanipolon.
Lisäksi, vaikka Islalla on riista- ja saalisviettiä, tiesin varmaksi ettei Isla yrittänyt syödä jänöä vaan tahtoi vain hoivata ja tutustua muttei oikein löytänyt sopivaa tapaa siihen. Eli vaikka se yritti tavoittaa Purpua hirveällä innolla, sen ensisijaisena aikomuksena ei ollut purra tai ottaa kania suuhun.


Kani & koira
Muuttaessamme Heinin kanssa yhteen 1.6.2015, oli Isla tavannut Purpun jo muutamaan otteeseen, ei mitenkään lupaavalla menestyksellä. Isla on perusluonteeltaan pahimman luokan maailmanrakastaja, mutta neidin tavat osoittaa rakkauttaan olivat "hieman" liian rajuja pikkiriikkiselle kanilapselle.

Jo pelkkä kanihäkkikin oli Islalle suuri jännityksen aihe; sitä täytyi haukkua ja vahtia jatkuvasti, varsinkin jos sieltä kuului ääniä. Tästähän Purpu innostui, ja kehitti omasta mielestään maailman loistavimman leikin: se kalisutti hampaillaan häkin pinnoja toisessa päässä häkkiä, ja kun Isla syöksyi sinne haukkumaan, siirtyi pupunretale toiseen päähän häkkiä kalistelemaan jolloin koira jälleen tuli perässä. Tätä rallia jatkui niin kauan kun kukaan ei tullut keskeyttämään. Koiran haukunta vain lisäsi pupun innostusta ja pupun riehuminen puolestaan kiihdytti koiraa. Mikä ihastuttava kierre!

Ensimmäinen haaste oli siis saada Isla rentoutumaan pupun ollessa häkissä. Se kävikin yllättävän kivuttomasti jo ennen yhteenmuuttoa ihan vain kehittämällä kaikenlaista kivaa tekemistä koiralle pupun puuhastellessa vieressä häkissään sekä koiran totaalisella uuvuttamisella niin, ettei neiti yksinkertaisesti vaan jaksanut vahtia häkkiä. Tämä vaihe oli yllättävän helppo eikä vienyt kuin viikon. Takapakkeja tottakai tuli toisinaan, joskus vielä myöhemminkin, mutta niistäkin selvittiin lempeästi muistuttamalla koiraa käytössäännöistä pupuhäkin kanssa.


Sitten seurasi jo vaikeampi osuus; saada koira ja kani kulkemaan vapaana toisistaan välittämättä.
Ne muutamat kerrat kun Isla ja Purpu olivat ennen yhteenmuuttoa olleet keskenään vapaana, oli Isla ollut lähinnä sylissä tai hihnassa ja kohtaamiset olivat kestäneet hyvin vähän aikaa koiran noustua ylikierroksille. Varsinainen totutus alkoi siis vasta täällä Porvoossa kun koko porukka muutti saman katon alle eikä vaihtoehtoja enää ollut.

Purpu on tottunut olemaan lähes aina vapaana, joten en edes harkinnut vaihtoehtoa jossa Purpu olisi joutunut kyhnöttämään häkissään ja päässyt vapaaksi vain kun joku jaksoi vahtia koiraa. Kani oli siis ympäri vuorokauden vapaana olohuoneessa ja koiraa piti vain jaksaa paimentaa.

Totutuksen alkuvaiheessa Isla oli suurimman osan päivästä hihnassa sisälläkin. Kun se lakkasi päivystämästä pupun perään ja asettui, otettiin hihna pois. Se sai vapaasti mennä nuuskimaan ja nuolemaan Purpua joka ei ollut oikein milläänsäkään siitä, mutta heti jos koira syöksähti tai alkoi muuten vain riehumaan, otettiin se takaisin hihnaan odottamaan rauhoittumista. Neidin asettuessa otettiin taas hihna irti, ja pienikin riehuminen, syöksähtely, ahdistelu tai kiihtyminen toi hihnan takaisin. Tätä toistettiin alussa kymmeniä kertoja päivässä, uudestaan ja uudestaan. Purpu ei missään välissä pelännyt tai säikkynyt Islaa, ja tulikin usein ihmettelemään kaveriaan kun tämä oli turvallisesti hihnassa kiinni.

Olisikohan näin kulunut suunnilleen parisen viikkoa, kunnes Isla alkoi ymmärtää homman jujun. Pikkuhiljaa vapaanaoloaika piteni ja hihnajäähyt lyhenivät cockerineidin opetellessa hillitsemään itseään. Jonkin aikaa se harrasti "hämäystä"; se meinasi syöksähtää kanin luo, mutta muisti matkalla ettei niin saanutkaan toimia ja juoksikin muina miehinä ohi kuin sanoen "mikä pupu? een mä sen luo ollu menossa, muuten vaan tässä juoksentelen!". Tästä hihnatettiin aina tilanteen mukaan; ilmeisimmät tilanteet johtivat jäähylle mutta jos Isla huomasi virheensä jo hyökkäyksen alkuvaiheessa ja vaihtoi selvästi suuntaa muualle, annettiin asian olla.

Kokonaisuudessaan totutukseen meni meillä suunnilleen reilu kuukausi. Nyt vajaan neljän kuukauden päästä ollaan siinä tilanteessa, ettei Islaa voisi pupu vähempää kiinnostaa. Välillä kaverukset nuuhkivat ja nuolevat toisiaan, ja ennen kissan tuloa nämä jopa todistetusti nukkuivat kylki kyljessä muutamaan otteeseen. Välillä Purpu saattaa hyppiä koiran yli, tökkiä nenällään tai tulla nyhtämään sen karvoja, mutta koira ei välttämättä jaksa nostaa edes päätään. Ihan kaiken varalta me ei edelleenkään pidetä Islaa ja Purpua keskenään vapaana täysin ilman valvontaa, mutta mikäli näin pääsisi syystä tai toisesta joskus käymään, luotan kyllä siihen ettei mitään ihmeellistä tapahtuisi.


(Seuraavassa osassa kissa ja kani, to be continued..)