Purpu on pieni scheck-kuvioinen pupu varustettuna hölmöllä nimellä ja suurella egolla. Alunperin herra ristittiin tarkan harkinnan järkeen Vertiksi, mutta ilmeisesti nimi oli väärä, en nimittäin ikinä oppinut kutsumaan sitä Vertiksi vaan lopulta hölmöistäkin hölmöin lempinimi Purpu jäi käyttöön. Monta kuukautta yritin taistella nimeä vastaan, mutta lopulta luovutin ja nykyään Purpu on Purpu niin kuva-albumien otsikoissa kuin eläinlääkärin listoillakin.
Purpulla on jättimäinen ego ja pupupoika käyttäytyy usein kuin uhmaikäinen kaksvee. Joskus ei missään tapauksessa saa edes katsoa, joskus saa hampaasta jos ei paijaa ja silitä. Mikäli joku ei mene jäniinin mielen mukaan, alkaa hirveän kiukkuinen tavaroiden viskominen ja tökkiminen. Myös koira joutuu silloin tällöin altavastaavaksi näissä kiukkupuuskissa kun kani loikkii hurjaa vauhtia koiran nenän eteen, hyppää ilmaan ja heittää hurjan ninjapotkun kaikkien neljän koipensa voimalla suoraan koiran naamaan. Kokoeroa on onneksi kuitenkin sen verran että edes meidän herkkiskoira Isla hädintuskin huomaa jotain tapahtuneen. Purpu on jo synnyinkodissaan käyttänyt talon kahdeksankuista belgianpaimenkoiraa mukavan pehmoisena sänkynä ja kissoja karvaisina lämpöpattereina ja se näkyy täälläkin; vielä kertaakaan ei ole tullut vastaan mitään tai ketään jota tämä pupupoika pelkäisi.
Loppujen lopuksi Purpu on kuitenkin varsin leppoisa löllykkä joka rakastaa ruokaa, ulkoilmaa ja huomiota. Se osaa muutamia temppuja ja satunnaisesti pidän sitä vapaana ulkonakin koska kiitos ahneuden, luotettava luoksetulo on taattu. Mitään vaarallisia, pienen jäniinin mentäviä piilopaikkoja ei kuitenkaan kaiken varalta saa silloin olla lähettyvillä.
 |
| Kotiutuessaan ei pieni ollut paljon rottaa isompi |
Äitini kissa Nöpö roikkuu päivät ulkona ja on todistetusti saanut tapettua ainakin yhden rusakon ja tusinan pikkujyrsijöitä, mutta päätin silti tarkkaan valvotussa ympäristössä päästää Purpun ja Nöpön tekemään tuttavuutta. Alkujärkytyksen (joka oli muuten suuri!) jälkeen Nöpö tietenkin yritti ryhtyä vaanimaan tätä kilon kokoista lihakimpaletta, mutta lihakimpaleen loikkiessa Nöpön jalkoihin nuolemaan uutta kivaa kaveriaan, oli kissan hämmennys niin suuri ettei se osannutkaan enää tehdä mitään ja saalistushommat jäi siihen.
Voi kauhistus mikä pallero! Rakastuin<3 ja niin ihanasti kerrot herra Purpun persoonastakin, huomaa että välität eläimistä todella. Tuli hyvä mieli<3 kirjoita äkkiä Islankin kuvaus loppuun! Ja mutiaisestakin tahdon kuulla kaaaiken! Sait juuri vakkariaseuraajan, t. Malttamaton :DDD
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! c: koitan hyvällä vauhdilla kasata kaikkia sivuja loppuun, eiköhän ne tässä lähiaikoina valmistu. Jajuuu mutiaisesta kuulet varmasti kaaaikeeeen mitä vain keksin kertoa, tuhotuista kengännauhoista levitettyihin roskapusseihin :'D
Poista