Blogiin tuli näköjään suunnittelematon tauko, syynä reissailut ja yllättävät sairastelut. Kuulumisia on kertynyt varmaan useamman kuin kymmenen postauksen edestä, mutta jos nyt aloitetaan siitä tärkeimmästä:
HUOMENNA SE TULEE !!
Ihan muutamahko muuttuja on tietenkin taas mahtunut matkan varrelle. Urospentuja on neljä joista kolme on mustia ja yksi tuhkanharmaa. Olin jo ihan päättänyt että tuota harmaata en ainakaan ota, kiitos skeptisyyteni kaikenmaailman allergioita ja vaivoja kohtaan jotka ovat keskimäärin yleisempiä harmailla kuin mustilla mudeilla. Vierailupäivän lähestyessä löysin itseni kuitenkin katselemasta tätä "Silvermania" vähän sillä silmällä yhä useammin, kunnes alle viikkoa ennen sovittua kyläilyreissua kasvattaja laittoi viestin jossa tarjottiin meille juurikin tätä herra Hopeaa. Lupasin miettiä asiaa vierailupäivään asti
Eikä siinä vielä kaikki! Nimihän pennulla oli jo vuosia ennen hetkeä jona se näki päivänvalon. Olin ehkä noin kymmenen kun päätin että sinä päivänä kun meille muuttaa asumaan joko musta koira tai malinois, nimeän sen Furiksi. Noh, mudithan on yleensä mustia ja tässäkin katraassa mustia ehdokkaita löytyi kolme neljästä, en alkuun olettanut hetkeäkään etteikö mun pentu tulisi olemaan pikimusta. Furi-nimi lyötiin siis lukkoon ja pennusta alettiin jo puhuakin nimellä ennen kuin mikään oli varmaa. "Tässä on tää Furin koppa", "tällasen lelun ostan sit Furille" ja niin edespäin, tämä lisääntyi päivittäin.
Kunnes iski todellisuus. Eihän harmaa pentu voi olla Furi! Ja kuten kaikkien mun elikoiden kohdalla ihan ensimmäisestä kalaparvesta lähtien, myös tämän kaverin nimi ehti vielä muuttua ihan viimehetkillä. Näinpä meille ei kotiudukaan musta Furi, vaan kauniin harmaa Dix. Kuvissa näkyvä suklaanruskea väri johtuu siitä että tuhkanharmailla mudeilla on sinisen koiran pigmentti, joka jostain syystä taittuu valokuvissa ruskeaan. Todellinen väri on siis harmaa yhdistettynä puhtaan harmaaseen, tappavaan koiranpennun katseeseen. Luonneominaisuudet on tähän mennessä luvanneet myös varsin mukavaa harrastuskaveria; Dix on lähestynyt rohkeasti uusia, hurjiakin juttuja ja oppinut nopeasti leikkien säännöt kumarteluineen ja sivuhyppyineen. Sosiaalista silmääkin tuntuu löytyvän ja ehkä jopa sitä paljon puhuttua järkeäkin. Eiköhän sieltä oikein reipas ja tervepäinen pentu saavu, lopusta saa syyttää vain itseään. :D
Tarkempaa esittelyä, ihmettelyä, kuvia ja kuulumisia tulee kyllä kuulumaan kunhan tässä ehtii. Nyt hoidetaan viimeiset valmistelut ennen pienen tuholaistyrannin saapumista ja lähdetään hakemaan Silverman meille. Viimeinen postaus sekä päivä ilman koiraa lienee siis tässä. Adios!
